Data

Date:: 18-02-1997
Country:: Finland
Number:: S 95/1023
Court:: Court of Appeal, Turku
Parties:: Unknown

Keywords

APPLICATION OF CISG (ART. 1 (1) (A) CISG)

DELAY OF DELIVERY UNDER BUSINESS PRACTICE - NO FUNDAMENTAL BREACH OF CONTRACT (ART. 25 CISG)

CONDITIONS FOR AVOIDANCE OF CONTRACT (ART. 49 (1) (A) CISG)

Abstract

A German seller and a Finnish buyer concluded a contract in 1992 for the sale of animal food. Following the delivery in 1993 the seller sent an invoice on the total amount due to the buyer, but the purchase price remained unpaid by the buyer. Subsequently the seller filed a lawsuit against the buyer claiming payment of the purchase price.
The buyer submitted that it had declared the contract avoided even prior to the delivery as it had some problems with its new factory. Upon the delivery the buyer repeatedly declared the contract avoided and at the same time the buyer gave notice of fundamental delay of the delivery.

The seller submitted that the buyer had not declared any avoidance of the contract, and that the buyer had shown his acceptance of the delivery of the goods by arranging and paying for the transportation of the goods under the Ex works term.

The case was on appeal from the Lower Court (District Court of Turku, June 16 1995, case number S 94/4988).
The Appeal Court held in favour of the seller and found that buyer had to pay the full amount due according to the contract.
In reaching this conclusion the Court applied CISG on the contract (Art. 1 (1) (a) CISG).
The Court found that the delivery had been delayed. The usual reasonable time of delivery in this field of business was a maximum of 8 weeks, but in this case the time of delivery had amounted to 14 weeks.
In the Courts opinion however, this delay did not amount to a fundamental breach of contract as it did not substantially deprive the buyer of what he was entitled to expect under the contract (Art. 25 CISG). In this connection the Court took into consideration the quality of the goods and that the buyer was engaged in a wholesale business selling daily goods and that the delivery was delayed about 6 weeks.
The Court then held that the buyer had no grounds to declare the contract avoided as the delay did not amount to any fundamental breach of the contract (Art. 49 (1) (a) CISG). It was then of no relevance to the case to assess the question of whether or not the buyer had declared the contract avoided.

Fulltext

Yleiskatsaus:

TUOMARIT: Suomessa ei ole tapana julkaista käräjäoikeuden tai hovioikeuden tuomareiden nimiä

TAPAUKSEN NUMERO: S 95/1023

TAPAUKSEN OTSIKOINTI: Irtaimen kauppaa koskeva riita

TAPAUKSEN SELOSTUS: ks. jäljempänä

MYYJÄN MAA: Saksan liittotasavalta (kantaja)

OSTAJAN MAA: Suomi (vastaaja)

KAUPAN KOHDE: Eläiruokapakkaukset

Tapauksen ongelmien luokittelu

CISGIN SOVELTUMINEN: KYLLÄ (Artikla 1B1)

SOVELLETUT CISGIN SÄÄNNÖKSET JA NIIDEN SISÄLTÖ

Sovelletut CISGIN säännökset: Artiklat 1B1,; 25A; 49A; 49B1

Sovellettujen CISGin säännösten sisältö:

Artikla 1B1 ( Perussäännös CISGin soveltumisesta sellaisten sopijapuolten välillä, joiden liikepaikat ovat eri valtioissa valtioiden ollessa sopimusvaltioita)

Artikla 25A (Säännös siitä, milloin sopimusrikkomus on olennainen)

Artikla 49A (Säännökset niistä tilanteista, jolloin ostaja voi purkaa sopimuksen)

Artikla 49B1 (Säännös, jonka mukaan ostaja menettää oikeutensa purkaa kaupan, jos hän ei luovutuksen viivästyessä tee sitä kohtuullisessa ajassa saatuaan tietää luovutuksen tapahtuneen)

TAPAUKSEN SELOSTUS

Lyhennelmä Tuula Ämmälän

Referatet av fallet kommer att utarbetas på svenska senare.
Text of the case will be published in English later.

TURUN KÄRÄJÄOIKEUS

TUOMIO 1(13 )
Riita-asia 5990
16.6.1995 S 94/4988

KANTAJA T GmbH, Heinsberg, Saksa
VASTAAJA F Oy Turku
ASIA velkomus
SELOSTUS ASIASTA

Kantajan kanne
Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle erääntyneen laskun mukaisesti 32.741,28 DM 16 %::n viivästyskorkoineen 17.11.1994 lukien sekä kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun alioikeuden tuomion antopäivästä on kulunut kuukausi.

Toissijaisesti siinä tapauksessa, että juttua ratkaistaessa ei korkolain mukaista vaadittua 16 %:n viivästyskorkoa pääomalle jostain syystä katsottaisi voitavan jutussa soveltaa, tulisi viivästyskorko tuomita maksettavaksi Saksassa kulloinkin voimassa olevan luottokorkokannan (Bank-Debet-Zinsen) mukaisesti. Näin ollen kantaja vaatii toissijaisesti, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan laskusaatavaa 30.233,95 DM sille luettavine Saksassa kulloinkin voimassa olevan luottokorkokannan (Bank-Debet-Zinsen) mukaisine viivästyskorkoineen 23.3.1995 lukien.

Kanteen perusteet

Vastaaja on tilannut kantajayhtiön tuotteita Skandinaviassa edustavan Sf:n välityksellä kantajalta eläinruokapakkauksia. Vastaajayhtiön edustajan allekirjoittaman edellä mainitun tilauksen mukainen tilausvahvistus on päivätty 6.8.1992. Vastaajalle on toimitettu 36.864 kappaletta PG-tunnuksin varustettuja kooltaan 100 grammaa olevia eläinruokapakkauksia 0,52 DM: n yksikköhintaan, yhteishinnan ollessa 19.169,28 DM, 21.600 kappaletta PrG-tunnuksin varustettuja, kooltaan 150 grammaa olevia eläinruokapakkauksia 0,62 DM: n yksikköhintaan, yhteishinnan ollessa 13.392 DM ja 12 kappaletta Ep-eläinruokapakkauksia yksikköhintaan 15,00 DM yhteishinnan ollessa 180 DM.

Vastaajalle on lähetetty edellä sanottuja toimituksia vastaava 18.2.1993 päivätty eritelty lasku, jonka eräpäivä on ollut 20.3.1993. Määrältään lasku, jonka vastaaja on kantajan kehoituksista huolimatta jättänyt kokonaisuudessaan maksamatta, on edellä vaaditut 32,741,28 DM.

Sanottu toissijaisesti vaaditun viivästyskoron määräytyminen on todettu kantajan liiketoiminnassaan käyttämien kirje- ja asiakirjalomakkeiden kääntöpuolelle painetuissa yleisissä kaupan ehdoissa.

Selvitys Saksassa tammikuusta 1993 lukien kulloinkin voimassa olleen luottokoron mukaisesta korkokannasta, joka on laadittu Kreissparkasse Heinsbergissä, ilmenee oikeudelle jätetystä asiakirjasta.

Vastaaja on tilannut kantajalta kanteessa todetut tavarat. Toimituksen tuli tapahtua mahdollisimman nopeasti vastaajan ohjeiden mukaisesti valmistettavien etikettien painatuksen jälkeen, joiden painotyön aloittaminen on viivästynyt vastaajasta johtuvasta syystä. Vastaaja on toimittanut oikovedosten hyväksymis/muutosilmoitukset kantajalle kuuden viikon kuluttua ja pyynnön saatuaan. Painotyö on kestänyt tästä syystä toimitusaikaan liittyneiden joulupyhien vuoksi runsaat kuusi viikkoa ja tavaran toimitus, joka on tapahtunut helmikuussa 1993, on toimitusehtojen mukainen. Vastaajan huolehdittua tavaran kuljetuksen tilaamisesta Campurgista Cuxhaveniin ja huolehdittua itsenäisesti tavaran kuljetuksesta Cuxhavenista Turkuun osoittaa, että vastaaja on hyväksynyt toimitukset. Vastaaja ei ole ennen kanteeseen vastaamista edes väittänyt toimituksen viivästyneen ja vastaaja on vielä myöhäiskeväällä 1993 luvannut N:lle maksaa kantajan laskun.

Kantaja on lisäksi esittänyt kanteensa perusteluiksi ne seikat, jotka ilmenivät kantajan kirjelmistä, sekä katsonut, että tapaukseen tulisi soveltaa kansainvälistä kauppalakia.

Vastaajan vastaus

Vastaaja on kiistänyt kahteen ja vaatinut, että se kaikilta osin hylätään. Lisäksi vastaaja on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 16 %:n vuotuisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä.

Vaatimuksen määrän osalta vastaaja on katsonut. että vaadittavan summan tulisi olla 24.049,21 DM eli tämä summa saadaan kun alkuperäisen laskun määrästä vähännetään summa, jonka piiritullikamari on palauttanut tavaran toimittajalle. Palautetulle määrälle ei voida vaatia korkoa, mutta sen sijaan 24.049,21 DM:lle voidaan vaatia korkoa laskun eräpäivästä 20.3.1993 alkaen.

Kiistämisen perusteet

Tavaran toimitukseen liittyvät painotyöt viivästyivät. Kun ilmeni, että valmistelevat toimet ja painotyöt viivästyivät, ja edelleen ilmeni, että tavaran toimittajalla oli uudessa entisellä Itä-Saksan alueella sijaitsevassa tehtaassaan toimintaongelmia, niin F Oy ilmoitti purkavansa koko kaupan. Tämä tapahtui joskus syksyllä 1992. Tästä huolimatta saatettiin etiketit asianmukaiseen kuntoon kieliasultaan silmällä pitäen mahdollisia tilauksia tulevaisuudessa.

Alunperin F Oy oli katsonut tilanneensa tavarat suullisesti elokuun alkupäivinä 1992 ja yleisen kansainvälisen kauppatavan mukaan oletti vastaanottavansa tavaraerän elo-syyskuun vaihteessa 1992. F Oy ilmoitti hyväksyvänsä oikovedokset N:n ilmoituksen mukaan 12.11.1992. Tällöin kuitenkin F Oy oletti ilmoittaneensa tekstien sisällön tavarantoimittajalle jo lähes 9 kuukautta aikaisemmin lopullisessa muodossa.

Mikäli katsotaan. että tavarantoimitukseen olisi toimittajan taholta voitu ryhtyä vasta 12.11.1992 jälkeen, on siinäkin tapauksessa tavarantoimituksessa tapahtunut olennainen viivästyminen, koska tavara saapui Suomeen vasta 25.2.1993. Tavara luovutettiin N:n järjestämälle rahdinkuljettajalle Saksassa 18.2.1993. Joka tapauksessa tavarantoimitukseen on kulunut 14 viikkoa ja yli 15 viikkoa, ennen kuin tavara oli Suomessa. Osapuolet olivat sopineet, että tavara toimitetaan mahdollisimman pian tilauksen tapahduttua. Kansainvälisessä elintarvikkeiden tavarakaupassa tämä merkitsee 5-6 viikkoa tilauksen tekemisestä, Euroopan sisällä tapahtuvassa elintarvikkeiden kaupassa korkeintaan 2-3 viikkoa, sisältäen nuo ajat kaikki mahdolliset painatus-, pakkaus- ym. työt.

Tavaratoimitus siis myöhästyi yli kaksinkertaisesti siitä. mitä yleisen kansainvälisen kauppatavan mukaan voidaan pitää sovittuna. Viivästymisestä huolimatta myyjä ei tiedustellut ostajalta, hyväksyikö tämä edelleen kaupan. Näin ollen F Oy piti aikaisemmin ilmoittamansa kaupan purkua sovittuna ja osapuolia sitovana.

F Oy:n tietoon tuli tavaraerän saapuminen Suomeen vasta, kun Suomessa oleva huolitsija ilmoitti tavaran olevan Turussa, Tämä johtui siitä, että F Oy:llä on terminaali Cuxhavenissa ja kaikki F Oy:n nimellä kyseiseen tavaraterminaaliin toimitetut tavaraerät kuljetetaan varustamon kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti mahdollisimman nopeasti Turkuun. Itämeren yli tapahtuvaan kuljetukseen kuluu näin ollen 2-4 vuorokautta.

Välittömästi tavaraerän tultua Suomeen ja F Oy:n tietoon yhtiön toimitusjohtaja L otti puhelimitse yhteyttä N:ään. Samanaikaisesti F Oy oli vastaanottanut kantajan 18.2.1993 päiväämän laskun tavaraerästä. L reklamoi kantajan agentille Sf:n N:lle viittaamalla ensinnäkin siihen, että osapuolet olivat jo aikaisemmin sopineet tilauksen ja kaupan purkamisesta, sekä siihen, että tavaraerä oli olennaisesti viivästynyt.

Reklamaation yhteydessä F Oy ilmoitti joko kantajan agentille tai myöhemmin erikseen kantajayhtiölle, että F Oy ei vastaanota kyseistä tavaraerää. joka sijaitsi Turun piiritullikamarin tullivarastossa. Todettakoon lisäksi, että myyjä oli saksalaisen oikeuskäytännön nojalla sekä yleisen sopimusehtojen mukaisesti pidättänyt omistusoikeuden kyseiseen tavaraerään.

Tämän reklamaation jälkeen sopijapuolet T GmbH myyjäosapuolena ja F Oy ostajaosapuolena ryhtyivät neuvottelemaan purkautuneen kaupan kohteena olleen tavaraerän kohtalosta. Tällöin sovittiin, että T GmbH itse pyrkii myymään kyseisen tavaraerän Saksaan ja muualle Keski-Eurooppaan. Samalla sovittiin, että kantaja on yhteydessä Sf:ään ja antaa N:lle toimeksiannon ryhtyä myymään kyseinen tavaraerä muualle Skandinavian markkinoilla. Lisäksi F Oy lupautui auttamaan myyjäyhtiötä pyrkimällä myymään omistajan lukuun kyseinen tavaraerä Suomeen 20 prosenttia alhaisemmalla hinnalla. Asia sovittiin näin puhelimitse tavarantoimittajan T GmbH:n kanssa. Tämä ilmenee T GmbH:n lähettämästä 24.5.1993 päivätystä telefaxkirjeestä. Kirjeessä sanotaan mm., että myöskään te ette ole kyenneet myymään tavaraerää, mikä osoittaa selkeästi, että T GmbH, Sf tai F Oy ei ollut saanut tavaraerää myydyksi talven ja kevään 1993 aikana.

F Oy tarjosi kyseisen tavaraerän jopa kahdesti R Oy:n ostopäällikkö T K:lle sekä kerran B Oy:n kauppiaalle J N:lle kyseisen 20 prosentin alennuksella. Nämäkään ostajat eivät olleet kiinnostuneita tavaraerästä. koska samankaltaista lemmikkieläinruokaa oli saatavilla tuohon aikaan halvempaan hintaan.

Koska F Oy ei yrityksistään huolimatta onnistunut myymään ko. tavaraa T GmbH:n lukuun, loppui F Oy:n tarjoama apu siihen ja tavaraerä jäi sen omistajan huolenpidon alaiseksi.

Vastaaja on lisäksi esittänyt kiistämisensä perusteluiksi ne seikat, jotka ilmenivät vastaajan kirjelmistä sekä katsonut, että tapaukseen tulisi soveltaa kauppalakia.

Kantajan vastaselitys

Vastaaja oli tuonut ensimmäisen kerran esille vasta tässä yhteydessä, että kauppa olisi purettu syksyllä 1992. Kaiken esitetyn selvityksen perusteella väite tuntuu täysin käsittämättömältä kuin myöskin se, että etiketit ja oikovedokset olisi haluttu saattaa valmiiksi mahdollisesti jotakin myöhempää käyttötarkoitusta varten. Vastaaja on toimittanut tilauksen kantajalle, joka edellytti vastaajan ohjeiden mukaista etikettien painatusta eläinruokapakkauksiin. Kantajalla ei ollut mahdollisuutta lähteä suorittamaan painotyötä ennen, kuin hyväksytty oikovedos oli kantajalle toimitettu. Kantaja oli joutunut pyytämään hyväksymistä vastaajalta kaksi kertaa 30.9.1992 ja 5.11.1992, molemmilla kerroilla fax-kirjeillä, jotka on jätetty oikeudelle. Tässä oli kysymys nimenomaisesti tähän tilaukseen liittyvistä etikettien painatuksesta. Missään yhteydessä vastaaja ei ollut väittänyt viivästystä tai purkamista. Toimitusehdoiksi oli sovittu mahdollisimman pian etikettien painotyön valmistumisen jälkeen eikä suinkaan mahdollisimman pian tilauksen antamisen jälkeen. Tämä on täysin selvää, koska etikettien valmistumisajankohdasta. joka edellytti vastaajan toimenpiteitä, ei voinut kantajana olla tietoa. Etikettien painotyön ajasta ei ollut sovittu mitään ehdotonta aikaa. Ainut toimitusehto oli siis edellä mainittu "etikettien valmistumisen jälkeen". Mitä Itä-Saksassa väitettyihin toimintavaikeuksiin tulee, niin niitä ei ole ollut tilauksen toimitusaikana eikä vastaaja ole väitteensä tueksi esittänyt minkäänlaista näyttöä. Vastaaja väittää, ettei kantaja ole tiedustellut ostajalta, hyväksyykö tämä kaupan tavaran valmistumisen jälkeen. Vastaaja on pyytänyt N:ää selvittämään rahtikustannukset Camburgista Cuxhaveniin. N on 14.1.1993 vastaajalle lähettämässään faxissa ilmoittanut rahdin hinnan 950 DM, jonka L on 18.1.1993 puhelimessa N:lle ilmoittanut hyväksyvänsä. N on faxannut edelleen samana päivänä tästä vastaajan hyväksymisestä kantajalle tiedon. Tämän jälkeen L:n toimeksiannosta tavarat on kuljetettu Camburgista Cuxhaveniin J-aluksella ja tämän J:n F Oy:lle toimittaman laskun 950 DM sanotusta kuljetuksesta F Oy on maksanut maaliskuussa 1993. Tässä sanotussa toimenpiteessä on ollut kysymys siitä, että F Oy on hyväksynyt tavaran toteutuneen toimitusajankohdan ottaessaan tavaran vastaan silloin, kun kantajan taholta on tapahtunut tavaran luovutus vastaajalle sillä hetkellä, kun myyjä on luovuttanut tavaran rahdinkuljettajalle ostajalle toimittamista varten. Tavara on myyty Ex works-ehdoin, mikä ilmenee yleisistä Allgemeine Geschäftsbedingungen-ehdoista, jotka on mainittu kirjelomakkeen kääntöpuolella. Kansainvälisen kauppakamarin ICCN:n kauppasanaluettelon mukaan Ex works tarkoittaa "noudettuna lähettäjältä". Kun tavara on myyty sanotuin ehdoin, on se edellyttänyt vääjäämättömästi vastaajan toimenpiteitä, ja menetellessään sanotun ehdon mukaisesti vastaaja on hyväksynyt toimituksen ja kuljettanut omissa nimissään tavaran Suomeen. Kun tavara oli saapunut Suomeen ja ilmeni, että vastaaja ei kyennyt laskua maksamaan, on tavarantoimittaja tietoisena siitä, että vastaajalla ei purkuperusteita ollut, kuitenkin pyytänyt vastaajaa useamman kerran palauttamaan tavara toimittajalle, mistä vastaaja on kieltäytynyt. Missään tapauksessa tavaraa ei ole toimitettu myyjän lukuun tai myyjän toimesta Suomeen.

Kysymyksessä on laskusaatava, johon myyjältä on oikeus viivästyskorkoineen eräpäivästä lukien. Viivästyskorko alkaa juosta kyseisestä ajankohdasta ja osasuorituksen tapahtuessa myöhemmin velkojalla on oikeus käyttää saatu suoritus kertyneiden viivästyskorkojen maksamiseen.

Vastaajan lausuma kantajan vastaselityksen johdosta

Vastaaja on huomauttanut, että toimitusehto oli kuten aikaisemmin on jo ilmoitettu mahdollisimman pian tilauksen tekemisestä. Se, että etikettikysymys liittyi kantajan mielestä olennaisesti tilauksen tekemiseen, ei merkitse, että myyjälle sillä perusteella olisi myönnetty tavanomaisesta pidempi toimitusaika siitä, kun etikettien oikovedokset oli hyväksytty eikä tällaisesta ole erikseen sovittukaan. Toimitusaika sisältää aina mahdolliset painotyöt, pakkaustyöt ym. Mitä tulee N:n ilmoittamiin rahtikuluihin, ne liittyivät osapuolten kesken käytyihin keskusteluihin siitä, mitä samankokoisen tavaraerän rahtikulut tulisivat maksamaan uuden tilauksen yhteydessä.

Se seikka, että F Oy on maksanut Saksassa tapahtuneen maakuljetuksen, ei vaikuta nyt käsiteltävään kaupanpurkuasiaan, koska F Oy:llä oli sopimusoikeudellinen velvoite maksaa kyseiselle rahdinkuljettajalle tämän lasku. Samalla tavoin F Oy on maksanut Cuxhavenista Turkuun tapahtuneen rahdin. F Oy korostaa vielä, että vastoin N:n kanssa sovittua N itse oma-aloitteisesti valjasti rahdinkuljettajan Saksassa hoitamaan kyseisen kuljetuksen eikä F Oy:llä siinä vaiheessa ollut asian kanssa tekemistä.

F Oy ei ole kieltäytynyt palauttamasta Turkuun tullutta tavaraerää vaan on ilmoittanut T GmbH:lle, että tavaraerä säilytetään Turussa omistajan lukuun ulkopuolisen toimesta.

Ratkaisun perustelut

Riidattomat seikat

- Kanteessa tarkoitetut tavarat on tilattu ja ne on toimitettu Turkuun.
- Toimituksen määrät ja laskun markkamäärät
- Tilaukseen kuului vastaajan toivomusten mukaiset etiketit

Riitakysymykset
Sovellettava laki

Käräjäoikeus katsoo, että kysymyksessä olevaan tavaran kauppaan on sovellettava 1. 1. 1989 voimaantullutta yleissopimusta kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (jäljempänä yleissopimus) huomioon ottaen kauppalain 5 §:n ja kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista annetun lain säännökset.

Sovittu toimitusaika

Kantaja on lähettänyt vastaajalle telefaxilla 6.8.1992 päivätyn tilausvahvistuksen, jossa on muun muassa todettu, että tuotteisiin tulevien etikettien koevedokset toimitetaan tarkastettavaksi ennen niiden painattamista. Tilausvahvistuksen ovat allekirjoittaneet Sf:n puolesta N ja vastaajayhtiön puolesta L vasta 9.9.1992 N:n käydessä muun asian yhteydessä Turussa. N on todistajana kuultuna kertonut, että tilauksen yhteydessä ovat asianosaiset puhelimitse sopineet, että toimituksen tuli tapahtua mahdollisimman nopeasti eläinruokapakkauksiin tulevien etikettien valmistumisen jälkeen. Varsinaisesta muusta toimitusajasta ei ole näytetty sovitun.

Toimituksen myöhästyminen

Kantajan on näytetty 9.9.1992 vastaanottaneen tilauksen. 30.9.1992 on kantaja kysynyt vastaajalta, hyväksyykö se etikettien tekstin. Vasta 12.11.1992 on tavarantoimittaja saanut vastauksen vastaajalta etikettien tekstin hyväksymisestä saadessaan muutos/korjausmerkinnöin varustetut koevedokset.
18.1.1993 on vastaajan edustaja L käynyt puhelinneuvotteluja Camburgista Cuxhaveniin toimitettavan rahdin hinnan osalta N:n kanssa ilmoittaen, että rahdin hinta oli OK. Toimitus on tullut Turkuun 25.2.1993. Siten siitä hetkestä, kun kantaja 12.11.1992 oli saanut vastaajan hyväksymisen etikettien tekstille, oli toimituksen perille toimittamiseen vastaajalle kulunut aikaa runsaat 14 viikkoa. Jutussa kuullun todistaja S:n käsityksen mukaan, jos toimitusaika Euroopassa on 10-12 viikkoa, voidaan tavaran toimitus pitää olennaisesti viivästyneenä. Jo kuuden viikon toimitusajan jälkeen on alalla tapana, että tilaaja kysyy toimittajalta, missä tavara viipyy. Keskivertoaika tämän laatuisen tavaran toimittamiselle oli 3-4 viikkoa. Käräjäoikeus katsoo, että toimitus on ollut myöhässä.

Etikettien painatuksen vaikutus toimitusaikaan

Edellä on katsottu, että toimituksen aikaisin alkamisajankohta on se ajankohta, jolloin lopulliset tekstit olivat tavarantoimittajan käytössä. Etikettien painatustyö ja kiinnitys on mahdollista samanaikaisesti tilatun tuotteen valmistuksen kanssa, eikä sen vaikutus toimitusaikaan ole kuin muutamia päiviä, enintään 2 viikkoa kuten S on kertonut. Etikettien painatukseen kuluneella ajalla ei siten tässä jutussa ole ratkaisevaa merkitystä toimitukseen kuluneen kokonaisajan kannalta. F Oy:n on katsottava 12.11.1992 täyttäneen oman velvoitteensa toimittaa etiketit tavarantoimittajalle.

Onko F Oy purkanut tilauksen syksyllä 1992

Asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä vastaajan syksyllä 1992 tapahtuneeksi väittämästä tilauksen purkamisesta. Todistajana kuultu E on kertonut eräästä L:n käymästä puhelinkeskustelusta saaneensa sen käsityksen, että kauppa oli purettu loka-marraskuun vaihteessa 1992 sen vuoksi, että tavaraa ei ollut pystytty toimittamaan. E:n todistajankertomukselle ei tältä osin voida antaa riittävää merkitystä ja on E itsekin todennut, ettei hän pysty takaamaan, kenen kanssa L oli puhunut. E on kertonut kuulleensa viereiseen huoneeseen vain sanoja sieltä sun täältä. Minkäänlaista kirjallista purkuilmoitusta ei E ole nähnyt. Se seikka, että vastaaja toimitti kantajalle vielä 12.11.1992 korjatut oikovedokset etikettien teksteiksi, tukee sitä käsitystä, että kauppaa ei ollut syksyllä 1992 purettu tai tarkoituskaan purkaa. Vastaaja ei myöskään ole uskottavasti perustellut väitettään, että etiketit olikin tarkoitus saattaa valmiiksi vain tulevaa tarvetta varten, vaikka kauppa muuten olikin tarkoitus purkaa. Myöskään vastaajan selitys, että tuotteet oli tarkoitettu syysmarkkinoille, ei tunnu uskottavalta, koska vastaaja vielä marraskuussa toimitti etikettien tekstejä kantajalle.

Reklamaatio

Se, mitä edellä on lausuttu tilauksen purkamisesta, syksyllä 1992, koskee myös syksyllä 1992 tapahtuneeksi esitettyä reklamaatiota. Vastaaja ei ole näyttänyt syksyllä 1992 mitenkään reklamoineensa toimituksen viivästyksestä tai muustakaan seikasta. Myöskään eri yhteydenotoissa syksyn 1992 jälkeen vastaaja ei ole näyttänyt reklamoineensa toimituksen viivästyksen johdosta. Tavaraerän saavuttua helmikuussa 1995 Suomeen on vastaaja kertonut samanaikaisesti saatuaan kantajan 18.2.1993 päivätyn laskun tavaraerästä reklamoineensa kantajan agentille N:lle viittaamalla ensinnäkin siihen, että osapuolet olivat jo aikaisemmin sopineet tilauksen ja kaupan purkamisesta, sekä siihen, että tavaraerä oli olennaisesti viivästynyt. Todistajana kuultu N on kertonut oikeudessa, että L ei käydyissä puhelinkeskusteluissa ollut puhunut toimituksen viivästyksestä ja kaupan purusta mitään. L oli yhtiön huonon tilanteen ja Suomen markan devalvoitumisen johdosta pyytänyt 50 prosentin alennusta laskun hinnasta tai maksuajan pidennystä. N on kertonut, että tähän kantajayhtiössä ei ollut suostuttu. Vielä toukokuussa 1993 oli keskusteltu vastaajan maksuongelmasta. Vielä huhtikuussa 1993 oli L N:n kertoman mukaan luvannut maksaa laskun. Todistajana kuultu E on kertonut maaliskuun 1993 alussa L:n soittaneen kantajayhtiöön sekä N:lle. Todistaja oli kuullut puhelinkeskusteluista jonkun sanan eikä ollut kuunnellut keskustelua sen tarkemmin omien töittensä vuoksi. Todistaja E on kertonut kantajan pyrkineen siihen, että vastaaja olisi myynyt tavarat eteenpäin vaikka halvemmalla. Näin oli yritettykin tehdä, mutta kukaan ei halunnut ostaa tavaraa. Koska itse reklamaation tapahtuminenkin on jäänyt käyttämättä, ei sen mahdollisesta sisällöstäkään ole olemassa selvitystä. Reklamaation tekemättä jättämistä tukee vahvasti myös se seikka, että asianosaisten välisissä suhteissa on käytetty runsaasti telefaxeja, mutta juuri näistä reklamaatioista ja -kaupan purusta ei ole kirjallisia dokumentteja. Muilta aikaisemmilta ja myöhemmiltä ajankohdilta olevista asianosaisten välisistä yhteydenotoista on olemassa runsaasti telefaxeja.

Oliko vastaaja tilannut tavaraerän kuljetuksen Camburgista Cuxhaveniin

Th-niminen henkilö Saksasta oli puhelimitse keskustellut L:n kanssa juuri ennen toimituksen lähettämistä ja saanut F Oy:n Ln suostumuksen kuljetukseen Camburgista Cuxhaveniin. Tämän seikan asianosaisten asiamiehet ovat varmistaneet Th:lta puhelimitse.

Näytön arviointi

Vastaajan esittämää henkilötodistelua yksinään huomioon ottaen todistajana kuullun E:n todistajanlausunnon epävarmuus juuri viivästyksestä reklamoinnin ja purkuvaatimuksen osalta ei voida pitää asiakirjanäytön puuttuessa riittävänä selvityksellä siitä, että edellä mainitut vastaajan väittämät purkuvaatimukset toimituksen oleellisen viivästymisen vuoksi olisi puhelimitse tai muutoinkaan tehty. Todistajana kuullun N:n kertomus asiasta on tältä osin täysin eri suuntainen. N:n kertomuksen arvoa harkittaessa on huomioon kuitenkin otettu, että N on toiminut kantajayhtiön kauppa-agenttina. Tämä seikka ei kuitenkaan tee hänen kertomustaan mitättömäksi. Käräjäoikeus katsookin, että kokonaisuutena arvostellen on N:n kertomusta kuitenkin pidettävä uskottavana sen johdonmukaisuuden ja yhteneväisyyden vuoksi. Myös jutussa esitetty kannetta tukeva asiakirjanäyttö ei anna aihetta epäillä N:n kertomusta. Todistajana kuullun S:n kertomusta käräjäoikeus pitää S:n pitkä työkokemus tältä alalta huomioon ottaen asiantuntevana ja luotettavana.

Yhteenveto

Yleissopimuksen 49 artiklan mukaan ostaja voi purkaa sopimuksen, jos se, että myyjä jättää täyttämättä sopimuksen, merkitsee olennaista sopimusrikkomusta. 25 artiklan mukaan sopimusrikkomus on olennainen, jos se aiheuttaa vastapuolelle sellaista haittaa, että hän menettää olennaiselta osin sen, mitä hänellä on aihetta odottaa sopimuksella saavuttavansa, paitsi jos sopimuksen rikkonut osapuoli ei ennakoinut eikä samassa asemassa oleva järkevä ja huolellinen henkilö olisi samanlaisessa tilanteessa ennakoinut sellaista lopputulosta. Suomen markan devalvoitumista ei kuitenkaan ole pidettävä sellaisena seikkana, jonka kantaja tai edellisessä lainkohdassa tarkoitettu huolellinen henkilö olisi voinut ennakoida. Kaikki asianhaarat huomioon ottaen ei kysymyksessä olevaa viivästystä ole pidettävä olennaisena. Yleissopimuksen 49 artiklan 2 a-kohdan mukaan luovutuksen ollessa viivästynyt ja milloin myyjä on luovuttanut tavaran, ostaja menettää kuitenkin oikeutensa purkaa kaupan, jollei hän tee sitä kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on saanut tietää luovutuksen tapahtuneen. F Oy ei ole näyttänyt kohtuullisessa ajassa saatuaan tietää tavaran tulleen Turkuun tehneensä vaatimusta kaupan purkamisesta. Vastaajan ei ole näytetty tehneen todisteellista purkuvaatimusta ennen kuin vasta tämän oikeudenkäynnin yhteydessä.

Käräjäoikeus katsoo edellä esitetyillä ja kanteesta ilmenevillä perusteilla kanteen tulleen toteennäytetyksi. Turun piiritullikamarin kantavalle palauttama rahamäärä on vähennettävä kantajan vaatimuksen pääomasta eikä kertyneistä koroista.

Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus katsoo, että kantajalla on oikeus täyteen korvaukseen kuluistaan, koska kantajan vaatimuksen hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoittaa F Oy:n suorittamaan T GmbH:lle erääntyneestä laskusta sen määrän, mikä jää jäljelle, kun alkuperäisen laskun määrästä on vähennetty piiritullikamarin kantajalle palauttama määrä eli yhteensä 24.049,21 DM 16 prosentin viivästyskorkoineen 20.3.1993 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen 40.298 markalla laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antopäivästä lukien.

Oikeudenkäyntikuluille määrätyn viivästyskoron määrä on kunakin vuonna voimassaoleva Suomen Pankin viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.

TURUN HOVIOIKEUS

ASIANOSAISET T GmbH ja F Oy vuoroin valittajina ja vastaajana

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

T GmbH on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että Turun piiritullikamarin yhtiölle tilittämä tullihuutokauppaylijäämä luetaan pääoman asemesta kertoneen viivästyskoron maksuksi ja että F Oy siten velvoitetaan suorittamaan sille käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 32 741,28 Saksan markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 17.11.1994 lukien. T GmbH on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.

F Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja T GmbH velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.
Yhtiöt ovat vastanneet toistensa valituksiin ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen. F Oy on vastauksessaan pyytänyt, että asiassa tarvittaessa toimitetaan suullinen käsittely käräjäoikeudessa todistajana kuullun E:n uudelleen kuulemiseksi, T GmbH on vastauksessaan pyytänyt, että asiassa tarvittaessa toimitetaan suullinen käsittely sen nimeämän todistajan kuulemiseksi.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

F Oy on valituksessaan esittänyt, että T GmbH oli luvannut sille 20 prosentin alennuksen kauppahinnasta. Käräjäoikeudessa F Oy on kertonut asianosaisten sopineen, että F Oy pyrkisi myymään kyseisen tavaraerän T GmbH:n lukuun jollekin toiselle ostajalle Suomessa 20 prosenttia alhaisemmalla kauppahinnalla. F Oy on näin ollen vasta hovioikeudessa vedonnut siihen, että asianosaiset olisivat sopineet kauppahinnan alentamisesta nyt kysymyksessä olevan, niiden välisen kaupan osalta, Yhtiö ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut vedota sanottuun seikkaan jo käräjäoikeudessa tai että sillä muuten olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 §:n 2 momentin nojalla hovioikeus jättää mainitun seikan huomiotta.

F Oy on vasta hovioikeudessa vedonnut todisteina T GmbH:n 20.4.1993 ja 16.6.1993 lähettämiin telefakseihin. Yhtiö ei ole edes väittänyt, ettei se olisi voinut vedota sanottuihin todisteisiin jo käräjäoikeudessa. Yhtiö ei myöskään ole saattanut todennäköiseksi. että sillä muuten olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Edellä mainitun lainkohdan nojalla hovioikeus jättää myös mainitut todisteet huomiotta.

Pyynnöt suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään, koska tarjottu selvitys ei vaikuta asian ratkaisuun.

Pääasiaratkaisun perustelut

Sovellettava laki

Kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain 1 :n mukaan Wienissä 11 päivänä huhtikuuta 1980 kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus) määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu. Yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappaleen a) kohdan mukaan yleissopimusta sovelletaan tavaran kauppaa koskeviin sopimuksiin sellaisten sopijapuolten välillä, joiden liikepaikat ovat eri valtioissa, kun valtiot ovat sopimusvaltioita. T GmbH:lla on liikepaikka Saksan Liittotasavallassa ja F Oy:llä Suomessa. Molemmat valtiot ovat yleissopimuksen sopimusvaltioita. Näin ollen kysymyksessä olevaan tavaran kauppaa koskevaan sopimukseen on käräjäoikeuden toteamin tavoin sovellettava yleissopimuksen määräyksiä.

Yleissopimus ei sisällä määräystä siitä, onko kaupasta johtavalle saatavalle tullut osasuoritus luettava ensisijaisesti pääoman vai koron maksuksi. Tämän kysymyksen osalta on näin ollen noudatettava sen maan lakia, jota kysymyksessä olevaan kauppaan kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista annetun lain säännösten mukaan on sovellettava. Asiassa on selvitetty, että T GmbH:n edustaja on ottanut vastaan tilauksen Suomessa. jossa F Oy:llä on kotipaikka. Näin ollen kauppaan on tämän kysymyksen osalta mainitun lain 4:n 2 momentin mukaan sovellettava Suomen lakia eli kauppakaaren asianomaista säännöstä.

Tavaran luovutuksen viivästyminen

Käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin asianosaisten on selvitetty sopineen, että F Oy tarkastaisi etikettien koevedokset ennen etikettien painattamista ja että tavaran luovutuksen tuli tapahtua mahdollisimman nopeasti etikettien valmistumisen jälkeen. F Oy on hyväksynyt etikettien koevedokset 12.11.1992. Ennen tuota ajankohtaa T GmbH:lla ei siten ole sopimuksen mukaan ollut velvollisuutta tavaran luovuttamiseen.

Tavarat on myyty Ex works -ehdoilla, jonka mukaan myyjä täyttää toimitusvelvollisuutensa, kun hän asettaa tavaran ostajan käytettäväksi omissa tiloissaan, esimerkiksi tuotantolaitoksessa. Tämän mukaisesti tavaran luovutusajankohdaksi F Oy:lle on katsottava sen luovutusajankohta T GmbH:n tehtaalta eikä sen saapuminen Suomeen, kuten käräjäoikeus on katsonut. J GmbH -nimisen yhtiön F Oy:lle toimittamasta laskusta ilmenee, että tavara on luovutettu tehtaalta 18.2.1993. Koevedosten hyväksymisestä tavaran luovutukseen on siten kulunut aikaa 14 viikkoa. Ottaen huomioon asiassa esitetyn selvityksen alalla yleensä noudatettavista toimitusajoista hovioikeus katsoo, että kohtuullinen toimitusaika olisi etikettien painatustyön vaatima aikakin huomioon ottaen ollut enintään kahdeksan viikkoa.

Mainituilla perusteilla tavaran luovutus F Oy:lle on viivästynyt.

F Oy:n oikeus purkaa kauppa

Ostajan oikeus purkaa kauppa myyjän sopimusrikkomuksen perusteella edellyttää käräjäoikeuden tuomionsa todetuin tavoin yleissopimuksen 49 artiklan 1 kappaleen a) kohdan mukaan sopimusrikkomuksen olennaisuutta. mikä on määritelty yleissopimuksen 25 artiklassa käräjäoikeuden tuomionsa selostetulla tavalla. Arvioidessaan sopimuksen täyttämisen viivästymiset olennaisuutta hovioikeus ottaa huomioon seuraavaa.

Kun Suomen markka oli devalvoitunut jo ennen T GmbH:n joutumista viivästykseen, devalvoitumisella ei, toisin kuin käräjäoikeus on katsonut, ole merkitystä arvioitaessa F Oy:n oikeutta purkaa kauppa viivästyksen perusteella.

T GmbH on edeltä ilmenevin tavoin viivästynyt tavaran luovuttamisessa noin kuusi viikkoa. Ottaen huomioon tavaran laatu ja se, että F Oy on päivittäistavaroiden tukkumyyntiä harjoittava yhtiö, yksinomaan viivästyksen kestoajan perusteella ei voida päätellä. että viivästys olisi aiheuttanut yhtiölle sellaista haittaa, että yhtiö olisi menettänyt olennaiselta osin sen, mitä sillä oli aihetta odottaa sopimuksella saavuttavansa. F Oy ei myöskään ole esittänyt selvitystä siitä. että sille olisi viivästyksen vuoksi aiheutunut tällainen haitta.

Mainituilla perusteilla T GmbH:n viivästys tavaran luovutuksessa ei ole merkinnyt olennaista sopimusrikkomusta. F Oy:llä ei näin ollen ole ollut oikeutta purkaa kauppaa.

Reklamaatio ja purkuilmoitus

Kun F Oy:llä ei edellä todetuin tavoin ole ollut oikeutta purkaa kauppaa viivästyksen perusteella, asian ratkaisun kannalta on merkityksetöntä, onko yhtiö reklamoinut viivästyksestä tai ennen oikeudenkäyntiä ilmoittanut T GmbH:lle tahtovansa purkaa kaupan.

Toimitusehtojen mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti

F Oy on valituksessaan esittänyt, että T GmbH oli laiminlyönyt sille Ex works -toimitusehtojen mukaan kuuluvan velvollisuuden ilmoittaa ostajalle ajankohta ja paikka. milloin ja missä tavara tulee olemaan tämän käytettävänä. Tämän vuoksi F Oy ei ollut voinut reklamoida ja purkaa kauppaa ennen tavaran saapumista Suomeen.

Kun F Oy:llä ei edellä todetuin tavoin ole ollut oikeutta purkaa kauppaa viivästyksen perusteella, ei merkitystä ole sillä, mistä syystä reklamaation ja purkuilmoituksen tekemättä jättäminen on johtunut. F Oy ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut oikeus purkaa kauppa mainitun toimitusehtojen mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella. Näin ollen asian ratkaisun kannalta on merkityksetöntä, onko T GmbH F Oy:n väittämin tavoin laiminlyönyt toimitusehtojen mukaisen imoitusvelvollisuutensa.

Kaupan purun hyväksyminen

F Oy on esittänyt myös, että T GmbH oli hyväksynyt kaupan purkamisen.

F Oy:n esittämä kopio 24.5.1993 päivätystä telefaksista ei osoita, että T GmbH olisi F Oy:n väittämin tavoin hyväksynyt kaupan purkamisen. Telefaksin sisällöstä on pääteltävissä ainoastaan, että asianosaiset ovat pyrkineet asian sovinnolliseen ratkaisemiseen siinä vaiheessa, kun F Oy oli jättänyt suorittamatta siltä vaaditun kauppahinnan. Tämä ei merkitse kaupan purkamisen hyväksymistä.

Kun muutakaan selvitystä väitteen tueksi ei ole esitetty, on jäänyt näyttämättä. että T GmbH olisi hyväksynyt kaupan purkamisen.

Tullihuutokauppaylijäämän käyttäminen saatavan maksuksi

Kauppakaaren 9 luvun 5 :n mukaan ennen koron maksamista älköön mitään pääoman maksuksi luettako.

Tuomiolauselma

Turun piiritullikamarin T GmbH:lle tilittämä tullihuutokauppaylijäämä on mainitun lainkohdan perusteella luettava pääoman asemesta kauppahinnalle kertoneen viivästyskoron maksuksi. F Oy on näin ollen velvollinen maksamaan laskun mukaisen pääoman 32 741,28 Saksan markkaa sekä sille viivästyskorkoa 17.11.1994 lukien.

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa muutetaan siten, että F Oy velvoitetaan suorittamaan T GmbH:lle käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 32 741,28 Saksan markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 17.11.1994 lukien.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevalta osalta käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

F Oy velvoitetaan suorittamaan T GmbH:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 3 500 markkaa seitsemällä prosenttiyksiköllä Suomen Pankin vahvistaman viitekoron ylittävine korkoineen, jota on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta.

Ratkaisu on lainvoimainen.

Avgörandet har vunnit laga kraft.}}

Source

Available in Finnish on Cisg Finland: http://www.utu.fi

Case overview available in English on Cisg Finland: http://www.utu.fi}}